maanantai 14. tammikuuta 2019

Meidän häät: Polaroid-vieraskirja - kuinka se lopulta toimi?

Palataanpa taas yhden postauksen ajaksi häiden pariin!

Kirjoitin viime keväänä meidän kamerahankinnasta ja vieraskirjasuunnitelmista.  Postauksessa pohdin ovatko sukulaisemme ja ystävämme niin fiksuja, että kykenevät ohjeiden avulla vaihtamaan kameraan uuden kuvapaperipakkauksen vanhan loputtua. Nyt on aika päästää teidät jännistyksestä: kyllä ovat!

Kuvauspisteen toiminnan sujuvuuden varmistaakseni askartelin siis pöydälle paritkin ohjeet: perinteiset ohjeet vieraskirjaa varten sekä kuvalliset ohjeet kameran käyttöä varten - just in case.
Polaroid-vieraskirjan täyttö ja ohjeet
Pohdin myös kuvauspaikan ilmettä viime helmikuussa ja lopulta päädyimmekin aika yksinkertaiseen ratkaisuun: hääkukkamme toimittanut Ihana kukkanen teki meille eucalyptuksesta ja piikkiputkesta kolme kranssia, jotka kiinnitettiin seinälle taustaksi. Kuvauspiste rakennettiin juhlatilan perälle, jossa kuvien ottamiseen ja tervehdyksien kirjoittamiseen oli tarpeeksi tilaa. Kuvien kiinnittämistä varten olin hankkinut valokuvateippiä sekä paria erilaista washiteippiä.



Paljonko kuvia?

Tällaisessa vieraskirjassa valokuvapaperit ovat se kallein osuus ja niiden sopivaa määrää on vaikea arvioida. Laskeskeltiin itse, että meidän noin 60-hengen häissä 100 valokuvaa olisi syytä riittää sekä vierakirjaan että vieraille muistoksi. Kun Clas Ohlssonilla sitten eräänä päivänä olivat kaikki tuotteet -25% alessa ryntäsin ostamaan lähimmän myymälän hyllyssä olevat viisi 20 kuvapaperin tuplapakkausta alle 70 eurolla. Ei paha! Lopulta avamaattomia 10 kuvan paketteja jäi meille kolme ja kameraan muutama käyttämätön kuva.

Poistuessamme häistä hotellille, nappasin vieraskirjan tietysti mukaan ja olipa hauska yllätys kun muutamat vieraat olivat räpsineet myös meille muistoksi kuvia juhlista :D Ihan hyvä siis että kuvapapereita oli tarpeeksi eivätkä ne loppuneet kesken. Muutamia kuvia otimme kameralla vielä kesällä ja kuopuksen synttärijuhlissa, mutta koska kamera lopulta jäi niin vähälle käytölle ja sillä kuvaaminen on suhteellisen kallista, lähti se meiltä eteenpäin ikuistamaan tulevan kesän häitä.

Jos siis vielä pohditte, uskokaa kun sanon: vieraanne osaavat käyttää kameraa ja kyllä, polaroid-vieraskirja on varmasti hintansa väärti: miten ihana onkaan ollut välillä palata hääpäivään katselemalla hauskoja kuvia ja lukemalla meille jätettyjä terveisiä.



Ohje itse tehty

tiistai 11. joulukuuta 2018

Häämessut horisontissa!

Tulevat morsiamet ja muuten vain häähullut huomio!

Tammikuussa tulee taas Love me do -häätapahtuma, joka tarkoittaa kahta häämuista päivää Kaapelitehtaalla! Meille messut osuivat viime tammikuussa aikataulullisesti juuri oikeaan saumaan, sillä suunnitelmat olivat siinä vaiheessa että messuilta lähdettiin etsimään inspiraatiota ja ideoita sekä kartoittamaan palveluntarjoajia.

Omia kokemuksiani ja tunnelmia viime tammikuulta voit käydä katsomassa täältä. Itselle juuri tämä häätapahtuma oli se the one and only, sillä sieltähän löytyikin lopulta paljon ideoita ja muun muassa lopullinen hääpuku sekä tekijä hääkakulle!

Yksi tapahtuman kohokohdista on tietenkin Vuoden hääblogin valinta ja parhaillaan käynnissä olevassa nimeämisvaiheessa voi omaa suosikkiaan käydä äänestämässä mukaan kisaan osoitteessa https://lovemedo.fi/page/vuoden-haeaeblogi-2019-aeaenestys

Tapahtumaa odotellessa käykääpä siis äänestämässä ja merkatkaa heti sen jälkeen kalenteriin 19.-20.1.2019!


lauantai 1. joulukuuta 2018

Syksyn jälkeen

Syksy on nyt voitettu ja joulukuu on täällä! Pimeä ja kiireinen syksy vaati vähentämään elämästä kaiken ylimääräisen ja marraskuussa menin vielä sairastumaan keuhkokuumeeseen. Nyt on kuitenkin aika tehdä taas ryhtiliike ja palata blogin pariin.




Nämä kauniit kuvat ovat Torronsuolta jonne päästiin miehen kanssa ihan kaksin eväsretkelle lokakuussa. Yhteistä aikaa on myös vietetty häiden kiitoskortteja suunnitellen ja uskokaa tai älkää, ne on vihdoinkin tilattu! Palataan siis pian muun muassa niihin!

tiistai 18. syyskuuta 2018

Sisustuspohdintoja Habitaren innoittamana

Habitare 2018 / Kukkia

Signals-näyttely Habitaressa 2018

Kävin monen muun tavoin viikonloppuna Habitaressa, jossa erityisesti sisustamisen trendejä käsittelvä Signals näyttely sai miettimään omaa kotia ja trendejä - vaikuttaako ne meillä sisustukseen?

Sama periaate, jota olen toteuttanut vaatekaapin suhteen, sopii hyvin myös sisustamiseen: osta mieluista, ajatonta ja harkittua. Aika vähän meille kotiin tuleekin ostettua uusia huonekaluja tai muita isompia hankintoja ihan hetken mielijohteesta ja pikkusälääkin nykyään aika harvoin, vaikka Ikeasta en minäkään pääse ikinä pois tyhjin käsin! Minussa asuu myös melko käytännöllinen sisustaja: kauniit tavarat ansaitsevat toki paikkansa esillä, mutta jos ne alkavat hankaloittaa pölyjen pyyhkimistä, niitä on jo liikaa.

Seuraan jonkin verran trendejä sisustuslehdistä ja -blogeista, katson mielelläni kauniita kuvia,  ihastelen huolella suunniteltuja osastoja sisustusmessuilla ja poimin ideoita. Jokaiseen trendiin en kuitenkaan tartu - ehkä oma tyyli on alkanut löytyä eikä sisustusta tarvitse muuttaa jokaisen uuden villityksen myötä. Usein riittää, että vaihtelee vaikkapa vain tekstiilejä.

Kierrätyskeskus Habitaressa 2018

Huomaan usein ihastelevani eniten niitä koteja, jotka ovat kodikkaita eivätkä kuin suoraan sisustuslehdistä. Asukkaiden persoonallisuus sekä elämä saa näkyä ja koti saa olla kodikas. Ehkä siksi tykkäsinkin tämän vuoden Habiataresta. Mustavalkoisen ja valkoisen sisustuksen tilalle ovat tulleet luonnonmateriaalit, murretut sävyt ja ihan oikeat värit! Ekologisuus näkyi aitojen materiaalien kuten puun ja keramiikan lisäksi myös kierrätyksenä; yksi parhaiten mieleen jääneistä osastoista oli Kierrätyskeskuksen, jossa secon handiä ja uusiotuotteita yhdistelemällä oli rakennettu persoonallinen esimerkki ekologisesta kodista. Kierrätyskeskuksen lisäksi messuilla olivat edustamassa myös Kontti ja Tori.fi. Ilo huomata siis, että vastuullisuus ja ekologisuus ovat nykyään paljon esillä ja niihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota hankintoja tehdessä.

Signals-näyttely Habitaressa 2018

Napsin muutamia kuvia niistä kohteista, jotka miellyttivät omaa silmää ja joita voisi jonkinlaisena inspiraationakin käyttää. Ehkä joku päivä meidänkin sohvapöydällä on maljakossa kukkia - siihen saakka sen korvaavat lastenkirjaröykkiöt ja lattialla mutkitteleva Brion junarata, joka alkaa vaikuttamaan jo pysyvältä sisustuselementiltä.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Meidän häät: morsiamen look

Jonkin verran hääpäivää on käyty nyt läpi, mutta palataanpa hetkeksi ihan aamuun.

Oli todella hyvä päätös pyytää kampaaja ja meikkaaja meille kotiin, koska tekihän se nyt päivän aikataulusta helpomman kun aamulla saatiin herätä kotona ihan rauhassa ja ehdin käydä jopa lenkillä! Tove ja Anu tulivat meille 9.30-10 välillä ja puolenpäivän aikaan minun lisäkseni sekä kaaso että mun äiti ja sulhanen sekä bestman oli laitettu kuntoon.

Kampaukseni tuli siis tekemään Töölön Hearts salongin Tove, joka on ollut mun luottokampaaja jo yli 10 vuotta. Toivoin kampaukseen lettiä ja Tove sai heti kiinni siitä mitä kampaukselta halusin. Varsinaisessa koekampauksessa en käynnyt, vaan pari viikkoa ennen häitä raidotettiin hiukset ja  "oisko se jotain tän tyylistä" -kampauksen hän väänsi normi kampaamokäynnin lopuksi. Sillä me päätettiin edetä.

Meikkaajaksi löysin Facebookin Häät 2018 -ryhmän kautta So Stylishin Anun. En ollut siis koskaan ennen tavannut Anua, mutta kun näin Anun portfolion, tiesin, että tää ei voi kovin pahasti mennä vikaan. Eikä mennytkään: ensinnäkin Anu on ihan huippu mukava ja toisekseen, hän osaa hommansa. Mun, äidin ja kaason lisäksi Anu siis meikkasi tosiaan kevyesti myös sulhasen ja bestamanin. Valokuvissa miehen meikitön naama helposti korostuu morsiamen rinnalla, joten ainakin hiukan puuteria kannattaa laittaa.

Valokuvaaja Pauli Haanpää / Hääkimppu Ihana Kukkananen / Meikki SoStylish / Kampaus Tove Kiukkonen



Olin haaveillu, että häämeikki tehtäisiin luonnonkosmetiikalla, mutta tuskailin meikkiasiaa niin kauan, että lopulta päätin etsiä meikkaajan, joka ylipäätään olisi vielä vapaa 16.6. ja pääsisi meille kotiin tekemään meikin. Kun Anu vinkkasi hankkimaan oman huulipunan häitä varten, jotta sitä voisi lisäillä päivän aikaan, tiesin tietty heti, että se nyt ainakin on luonnonkosmetiikkaa ja halusin jonkun huippuhyvän. Suosittelen isosti valitsemaan hääpunan ammattilaisen avustuksella, en nimittäin todellakaan olisi yksin uskaltanut valita Absolutionin Pure Pinkiä, mutta se sopi lopulta täydellisesti.

Hääpukuni hankittiin Love me do -häätapahtumasta ja se löytyi Tapiolan juhlapuvun osastolta. Morsiamille epätyypilliseen tapaan en oikein missään vaiheessa ollut odottanut innolla puvun etsimistä, joka mahdollisesti sisältäisi useita vierailuja eri morsiuspukuliikkeissä, kymmeniä sovitettuja pukuja ennen kuin se sopivin överikallis mekko löytyisi. En ollut kokeillut yhtäkään mekkoa ennen kuin menimme Love me do tapahtumaan, ja sitten poistuinkin sieltä hääpuku mukanani :D Puku maksoi huimat 500 euroa, ja vaikka välillä vaiheilin, jopa kaduin mekkovalintaani, näin jälkeenpäin on pakko myöntää, että tykkäsin mekostani tosi paljon.

Kuva Pauli Haanpää




Kampaus Tove Kiukkonen

maanantai 3. syyskuuta 2018

Kaappi täynnä lempivaatteita osa 2 eli mitä olen oppinut puolessa vuodessa


Helmikuussa kerroin täällä vaatekaapistani ja periaatepäätöksestä "ostaa vaatteita enemmän harkiten, arvostaen määrän sijaan laatua, eettisyyttä ja ekologisuutta". Nyt kun tästä on aikaa noin puolivuotta ja olen tässä välissä muun muassa palannut työelämään, voisi olla aika kertoa kuinka olen onnistunut.

Minäkin sorrun. Välillä tulee tarve ostaa jotain nopeasti ja edullisesti - silloin marssin helposti henkkamaukkaan. Siksi tuntuu toisaalta vähän ristiriitaiselta julistaa täällä pyrkimyksiäni tavoitella parempaa vaatekaappia, kun en kuitenkaan ole täydellinen. Omissa kulutustottumuksissani on kuitenkin tapahtunut huima parannus ja se kai on tärkeintä.

Käytyäni mielessäni läpi ostoksia viimeisen puolen vuoden ajalta, huomasin, että olen pystynyt aika hyvin välttelemään impulssiostoksia. Muutaman extempore-ostoksen hankin ketjuliikeistä muun muassa häämatkaa varten ja näin jälkeenpäin on vain pakko todeta, että olisi ehkä ollut järkevämpää jättää ostamatta. Halpisratkaisua hain muun muassa puutteelliseen t-paitavalikoimaani, mutta opinpa tästäkin, että mielummin yksi hyvä kuin kolme huonoa. Ostoslistalla on edelleen pari hyvää t-paitaa - tilanne on siis sama kuin helmikuussa.

Olen panostanut muutamiin hyviin farkkuihin ja Makian yläosiin, sillä olen todennut, että minulla on merkiltä jo monta lempivaatetta. Toukokuussa ostin astetta kalliimman midihameen, jota sitten käytinkin kesän aikana ahkerasti ja juhlin siinä muutamat juhlatkin. Tällaista arkeen ja juhlaan sopivaa vaatetta garderobini oli selvästi kaivannut. Alesta ostin (jep, kun halvalla sain..) myös pinon uusia urheiluvaatteita, jotka tulivat kyllä kaikki ihan tarpeeseen ja Neulomon konkurssimyynnistä hamstrasin muutamia mustia perusvaatteita. Jälkimmäiset olisi ollut hölmöä jättää ostamatta ja niistä on kaikista tullut heti vaatekaappini luottovaatteita.

Ajatusteni tueksi luin Hannele Lampelan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta, joka ei varsinaisesti tarjonnut itselleni mullistavasti mitään uutta, mutta vahvisti sitä ajattelutapaa, jonka olen nyt selvästi alkanut sisäistää: kun ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa ja harkitumpaa, ei hutiostoksia tule.

Sen lisäksi, että toivoisin kaikkien vaatteideni olevan lempivaatteita on taustalla toki myös se toinen puoli: infernaalinen maailmantuska kahmaisee minutkin otteeseensa, kun luen pikamuodista ja sen vaikutuksista. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän haluan toimillani vaikuttaa. Pelkästään eettisten tai Euroopassa valmistettujen vaatteiden ostaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai edes mahdollista. Harkitumpi kuluttaminen sen sijaan on.

torstai 23. elokuuta 2018

2-vuotta

Silly circus -kertakäyttöastiat

Blogissa on juhlittu lähes koko kesän ajan häitä, mutta viime viikonloppuna meillä juhlittiinkin 2-vuotiasta kuopusta!

Sen verran häiden järjestely vielä painoi, että nyt mentiin vähän siitä mistä aita on matalin. Jäätelöä rakastavan sankarin juhlissa ei nimittäin kakkua tarjoiltu vaan kokosimme jätskibuffetin, josta jokainen vieras sai koota itselleen mieluisan jääteloannoksen. Suolaisiksi tarjoiluiksi saivat riittää miehen tekemät pizzat, joista on pakko nostaa esille erityisesti Maku-lehden (5/2018) ohjeella tehty kanttarelli-pizza!

Pizza

Koska lapset rakastavat heliumpalloja, joiden hankkiminen on tehty nykyään niin helpoksikin, alkavat ne olemaan melko vakiintunut osa meidän lasten juhlien koristeluja. Kertisastiat hankin myös, sillä lastenjuhlissa ne ovat kyllä helppo ja turvallinen vaihtoehto. Eipä kaksivuotias vielä kovin näistä jutuista osannut perustaa, mutta jätski upposi ja lahjat tuntuivat olevan kovin mieluisia.

koristeet / heliumpallot


Jätskin lisäksi meidän kaksvee rakastaa junia, on kova hassuttelemaan, sanoo määrätietoisesti "ei!" ja osaa jo niin kovin paljon itse.

Iso jo, mutta meille vielä kuitenkin niin kovin pieni.